Lentäjänpoika

Hiphei! Näyttää siltä, että onnistuin tekemään unisex-vaatteen! Ajatuksena oli tehdä paita Kuopukselle mutta näytin paitaa ensin Keskimmäiselle ja hänpä tykästyikin tähän. Sehän ei tietenkään takaa jatkuvampaa käyttöä mutta oli se silti kivaa!

Lentäjänpoika joustofrotee on tullut "pipokangaspussin" mukana hamstereista. Sitä ei ollut yksistään tarpeeksi paitaan, joten se on odottanut sopivaa yhdistelmäkaveria. Lopulta päädyin laittamaan kaveriksi Metsolan punaista Dotsia. Raitaresori on Metsolan palalaarin löytö. Punaiset ei ole ihan saman sävyisiä mutta riittävän lähellä mun mielestä.

Kaavana on OB:n papanapaita reiluilla saumanvaroilla, joten on siis kokoa reilu 92 cm. Hyvin menee vielä Keskimmäisellekin. Muokkasin kauluksen vaihteeksi V-malliseksi.

Pelipaita

Mies siivosi vaatekaappiaan ja minä kokosin suunnilleen saman kasan omaan kangasvarastooni. Huoh... raskasta kun ei voi heittää mitään pois. ;) Urkkapaitoja oli kasassa muutama, joten syntyi ajatus tehdä yhdestä niistä Kuopukselle oma pelipaita.

Leikkasin paidan Papana-paidan kaavoista mallia ottaen zero waste -tyyliin. Uusia saumoja ovat siis vain hiha- ja sivusaumat. Ja tietysti hihansuuresorit. Kaula-aukko luonnollisesti roikkuu pienen päällä mutta ajattelin, ettei se ehken tämäntyylisessä paidassa niin haittaa ja toisaalta alla voi tarvittaessa käyttää lyhythihaista paitaa. Onhan ne kaikenlaiset fanipaidatkin melkoista telttamallia.

Hienosti onnistui logojen ja tehosteraitojen sijoittelu! :) Ainoastaan vähän huvittaa se, miten alhaalla nuo tekstit ovat takana. Kaksoisneula inhosi tätä materiaalia ja temppuili helman käännössä sen minkä kerkesi.

Ajattelin, että Kuopus innostuisi paidasta mutta eipäs vain ensin halunnut kokeillakaan (ei, vaikka paitaa markkinoitiin pelipaitana)! Vissiin musta väri on hänen mielestään outo, koska sanoi pelkäävänsä paitaa. Kun sitten siskojen kanssa vakuuteltiin, ettei paidan suhteen ole mitään pelättävää, kävi paita jo päälläkin ja oli aikasta hauskan näköinen pienen päällä.

Kaverin pienelle miehelle

Ystävä sai tässä hetki sitten pienen pojan ja ompelin hänelle housut Metsolan Minicarseista. Nämä ovat varmaan suunnilleen kokoa 68-74 cm. Käytin apuna 92 cm leggarikaavaa, jota taittelin summassa pienemmäksi. Jospa olisivat jossakin kohtaa sopivat. :)

Mustia housuja

Mulla on ollut jo jokusen aikaa ajatuksissa tehdä Kuopukselle muutamat yksiväriset pöksyt kaikkien niiden värikkäiden paitojen kaveriksi. Tässä nyt muutamat mustat sellaiset. Leikottuna on lisäksi ruskeat, joustofroteepökät ja tulipa Oulun reissulla ostettua Metsolan palalaarista sinistä ja punaista yksiväristä froteetakin sama ajatus mielessä. Eipähän lopu ainakaan housut kesken...

Nämä ensimmäiset on tehty miehen vanhoista risalahkeisista collareista. Leikatessa käytin apuna 92 cm leggarikaavaa. Vyötäröllä on 3 cm kuminauha ja vyötäröllä ja lahkeensuussa koristeena tähdet. Olen yrittänyt muistaa laittaa kaikkiin vaatteisiin jonkinlaista vinkkiä lapsille siitä, miten päin vaate tulisi laittaa päälle.

Alkuperäisistä housuista säilytin tikatut ulkosaumat. Alla olevat kuvat ovat siis takaa. 

Toiset housut tein baggypants-tyyliin pitkillä lahjeresoreilla Selialta ostetusta mustasta velourista. Näistä oli tarkoitus tulla sellaiset pussihousumalliset.

Sovitettu näitä kumpaakaan ei vielä ole, koska Kuopuksen mielestä kaikki housut ovat tällä hetkellä TYPERIÄ ja niitä käytetään vain pakon edessä... :) Paidat menee päälle kyllä mutta jostain syystä housujen kanssa on toinen sävel. No, ehkä lämpötilakin on tällä hetkellä vähän väärä...

Kangaslaatikoiden siivousta

Katselin läpi kangaslaatikkojani ja leikkelin kankaita vaatteiksi siten kun niistä nyt sattui saamaan. Nyt on siis pöydällä pino leikottuja vaatteiden osia ompelua odottamassa. Ekaksi valmistui kukkamekko koossa niukka 92 cm. Keskimmäinen näki keskeneräisen tuotoksen ja oli kovasti ottamassa mekkoa itselleen. Mietin kuitenkin, että tämä saattanee jäädä jemmaan odottamaan ehkä hieman pienempää omistajaa, koska Keskimmäisellä on jo vino pino tämän kokoisia mekkosia eikä käyttöikä olisi todennäköisesti kovin pitkä.

Mekko on leikattu zero waste -tyyliin. Pään- ja kädentiet on käännetty ja niissä on kuminauhakuja. Kovin paljon en kuitenkin viitsinyt rypytystä laittaa, koska mallasin keskeneräistä mekkoa Keskimmäiselle eikä leveyttä ole yläosassa liikaa. Helma on myös käännetty ja päällä on joustopitsiä. Edessä nappi kertomassa, miten päin mekko tulee pukea.

Edit: Ei auttanut. Tästä tuli sittenkin Keskimmäisen mekko, koska "tämä on NIIN ihana ja ihan sopiva. En halua mitään muita mekkoja kuin tämän!" :) Niinpä niin, omapa on vikani kun näytin ja pyysin sovittamaan. Ei kai 3-vuotiaalla voi olla liikaa mekkoja?

Kurreja ja raitaa

Ihanat ihanat Noshin kankaat muovautuivat Kuopukselle paidaksi. Nämä on niin niin pehmeitä, venyviä ja paukkuvia! Toivotaan, etteivät lähtisi haalistumaan pesuissa. 

Tykkään, että kahden kankaan yhdistelmä just tällä tavalla on mukava. Resorikin on Noshin. Kaavana on taas oma muokkaus OB:n 92 cm Papanasta. Kaulus on himpusti V-mallinen.

Sitten iso kasa sovituskuvia, koska kerrankin sattui olemaan kamera sopivasti hollilla. Hieman tuo kankaiden tummuus itseä ensiksi mietitytti mutta vaalealle pojalle passaa kyllä aika kivasti eikä ole omasta mielestäni liian synkkä.

MAIJAT!

Yksi ompelemisen myötä tullut ilonaihe on ollut huomata, miten paljon Suomessa suunnitellaan sekä osittain myös valmistetaan kankaita. Joko harrastuksenaan tai ihan ammatikseen kuosisuunnittelua tekevät naiset (onkohan miehiäkin?) piirtävät kuoseja usealle pienelle kangasfirmalle ja nämä firmat sitten valitsevat kangasmateriaalin (joustofrotee, trikoo, puuvilla tms.) ja teettävät kankaan. Usein firmat myös kysyvät asiakkaidensa mielipiteitä esim. väreistä tai sopivasta materiaalista. Hienoa palvelua mun mielestä! Joustofroteita tehdään käsittääkseni Suomessa enemmän kuin trikoita ja Viro tuntuu olevan yleinen kankaanvalmistusmaa, samoin kuin jotkut muut Euroopan valtiot. Parempi tuokin kuin Aasian lapsityövoimamaat.

Taitavan taitavan Leena Rengon (alias Pikkukiiski, katsokaa ihmeessä bloginsa TÄSTÄ) Verson Puodille suunnittelema Maijat-joustocollege on valmistettu Virossa ja on mielestäni kuosiltansa valloittava. Siitä syntyi Esikoiselle tunika. Alunperin ajatuksena oli tehdä vetoketjutakki mutta Esikoinen oli sitä mieltä, että haluaisi mieluummin paidan kuin takin. Koska edellinen tunika on ollut Esikoiselle mieluinen niin päätin ottaa riskin ja tein tästä vähän samanmoisen. Helma on tässä takaa pidempi kuin edestä ja tunikan pituus maksimit, mitä kankaasta sattui saamaan. Hieman riskipeliähän se on, että tuleeko tätä käytettyä mutta onhan tuolla sitten Keskimmäinen kasvamassa mahdolliseksi käyttäjäksi.

Yläosan Kaavapohjana on käytetty
OB:n Autumn Forest -hupparia. Helmassa on kuminahakuja ja laitoin lopulta kuminauhat myös hihansuihin, koska niistä tuli ihan aavistuksen löysät. Eivätpähän nyt sitten ainakaan lerpahda käytössä.

Pääntien meleeratun harmaa resori on kierrätetty omien vanhojen housujen lahkeesta.

Esikoinen ei tavoilleen uskollisena nyt varsinaisesti hyppinyt ilosta valmiin tunikan nähdessään... ;) Jospa tälle kuitenkin käyttöä tulisi. Kankaasta jäi jäljelle muutama kokonainen Maija, joten niitä nyt sitten aplikoimaan johonkin ompelukseen.