College itselle

Itselle collegepaita Metsolan joustocollegeita yhdistellen. Mikähän mustavalkokausi mulla nyt on oikein meneillään?

Kaavapohjana on Jokatyypin kaavakirjan perusraglan. Tarvetta oli lyhyelle paidalle, koska pidempiä löytyy kyllä kaapista useita. Taskumalli oli uusi kokeilu, joka ei ehkä jatkoon pääse mutta kyllähän tuo tuossa menettelee.

Helmassa ei tällä kertaa resoria vaan vain käänne.

Korkkarit

Pehemiän / Majapuun Korkkarineulos oli marinoitunut kaapissa jo kohtuullisen kauan, koska en keksinyt, minkämallisen neuleen siitä tekisin. Monenlaista takkimallia mallailin mutta viimein päädyin yksinkertaiseen lepakkohihaiseen paitaan. 

Hihoissa on käänteet, joihin ompelin framillonia, jotta eivät venähdä. Helmassa on samasta syystä kuminauhakuja.

Hiukan ehkä levotonhan tuo on mutta ihana päällä. :) 

Baggy-pantsejä eskarilaiselle

6-vuotias Esikoinen on pitänyt jo useamman vuoden ajan ainoastaan legginssejä, mikä on välillä ollut ongelma, koska talvella tarvittaisiin välillä lämpimämpiä housuja ja lengginssit ovat reikiintyneetkin kohtuullisen helposti. Sitten kun siihen yhdistää vielä sen, ettei Esikoinen tykkää mekoista ja tunikoista niin olen yrittänyt löytää jotakin muuta housumallia, joka kelpaisi jalkaan. Nyt vihdoin löytyi: haarasta roikkuvat baggy-pantsit! :)

Tein jo kauan aikaa sitten ensimmäiset Metsolan apila-joustiksesta ja niistä tuli suosikit tässä syksyn kynnyksellä. Hetki sitten ompelin kahdet lisää. Ensimmäiset on Metsolan joustocollegesta...

... ja toiset Eurokankaasta ostetusta collegesta, jossa nurjapuoli on harjattu ja ovat siten ihanan pehmeät.

Tässä housumallissa Esikoista tuntuu viehättävän tuo roikkuva haara ja tiukat lahkeet. Mikäs siinä, näillä mennään! Kummassakin on reilusti kasvunvaraakin, joten toivoa sopii, että pysyvät ehijnä.

Peruskauraa

Mutta kun mutta kun... näitä on niin kiva väsätä. Baggypantsit Kuopukselle kasvunvaralla ja ilman mitään kikkailuja tällä kertaa. Keskimmäinen oli ensin uhrautuvaisesti ottamassa näitä itselleen, jos olisin laittanut pinkin silityskuvaperhosen reiteen. Perustelu oli se, että "ovat IHAN liian isot Kuopukselle mutta hänpä onkin isompi, joten hänelle nämä sopivat". Veikkaan, että pitämättä olisivat jääneet, joten lupasin tehdä hänelle toiset. Menisköhän punaiset joskus jalkaankin? Värillä kun on todellakin väliä tämän neidin tapauksessa...

Vauvan haalari

Meistä tuli ihanan pienen tytön kummeja tässä hetki sitten ja halusin ommella vauvalle jotakin ristiäislahjaksi. Mulla oli ollut tehtävälistalla jo pitkän aikaa kokeilla Miinullekko-blogin sivu- ja takasaumattoman haalarin ohjetta, joten tässäpä oli oiva paikka siihen. Loisto-ohje kerta kaikkiaan! Onnistuu aloittelijaltakin ja on nopea tehdä.

Kaavana käytin Villikko-haalaria (OB 01/13) koossa 86 cm, jota taittelin pituussuunnassa pienemmäksi. En uskaltanut / jaksanut lähteä muokkaamaan hihoja enkä leveyttä, joten leveämpi mallihan tästä tuli kuin alkuperäinen on. Mietinpä, ettei tuo niin haittaa, jos haalaria käyttää sisävaatteiden päällä lämmittämässä esim. vaunuissa nukkuessa tai välipukuna toppapuvun alla. Alkuperäinen kaava onkin kai aika kapoinen. Oliskohan koko nyt suunnilleen 74 cm? Turkasen iso vielä (miten pieni voikaan olla 2 kk ikäinen vauva ja miten nopeasti sen unohtaa!) kuitenkin.

Kangas on Metsolan joustofroteeta ja valittu siksi koska olin melkeinpä pomminvarma, että väri on vauvan äidin mieleen. Oikeassa kai olin, koska hän "oli kuolla" paketin aikaistuaan. ;) Resorien väriä mietin pitkään mutta onpahan nyt sitten se tyttöaspekti mukana. Mies naputteli nepparit kiinni, joten tämähän oli melkein kuin yhteistyöprojekti.

Neulottu pipo

Vaihteeksi jotain neulottua. Tällä hetkellä neulon vain ja ainoastaan reissuissa kun ei ole pääsyä ompelukoneen ääreen ja silloinkin mieluiten mahdollisimman yksinkertaista mallia. Tämä Esikoisen puuvillapipo syntyi kesälomareissulla ja odotti sen jälkeen lankojen päättelyä ja tupsua pari kuukautta kotona...

 Neulos on helmineuletta ja tupsu tehty puuhaarukkaa apuna käyttäen. Todellakin kätevämpi tapa kuin pahvikiekkojen väsääminen!

Noshin kamerat

Pidin ensimmäistä kertaa tänä syksynä vaatekutsut ja kuten arvata saattaa ne olivat Nosh-kutsut, koska se on ainut merkki, jolta saa vaatteiden lisäksi kankaita. Tuntuu, että pienellä paikkakunnalla asuessa kutsujen merkitys korostuu, koska ei ole kauppoja, joissa juosta. Muutama viikko sitten Jyväskylässä käydessämmekin Kuopus osoitti vaaterekkejä ja totesi: "Katso äiti, vaatekutsut."... No, omilta kutsuilta tuli luonnollisesti tilattua useampaa kangasta, joten näitä Nosh-päivityksiä tulee nyt muutama...

Esikoinen oli kotona kutsujen aikaan ja ihastui malliston kameralegginsseihin. Mietin hetken valmiiden housujen ostamista mutta päädyin lopulta kankaaseen, koska siitä saa sitten muutakin samalla hinnalla. Olen tehnyt Esikoiselle useammat leggarit mutta jostain syystä ne eivät ole olleet suosikkeina jalassa, joten kun aloin ompelemaan näitä niin tinkkasin tarkkaan, mikä jo olemassa olevissa housuissa mättää. Kuulemma lahkeet ovat niissä liian leveät, joten siihen kiinnitin huomiota näitä ommellessani. Hiukan pidensin ja kavensin samaa SK-lehden kaavaa, jota olen käyttänyt aiemmissakin housuissa. 

Kun nämä housut valmistuivat, Esikoinen itki ensin aluksi, että "nyt on hyvänmalliset mutta kangas on liian paksua". :) Huh huh... kyllä on tarkkaa! Olen kyllä huomannut aiemminkin, että ohuen ohuet löpröhousut ovat hänen suosikkejaan mutta niitä on tosi kurja ostaa, koska eivät kestä montaa käyttökertaa ehjinä. No, loppujen lopuksi kyllä Esikoinen on näitä leggareita käyttänyt ja tuntuu olevan tyytyväinen. Ehkäpä se kangas siitä käyttökertojen myötä ohenee? ;)

Samasta kankaasta multiraitaan yhdistettynä syntyi sitten pussihelmatunika lahjaksi samaan perheeseen, jonne matkasi myös edellisen postauksen kirsikkamekko. Tässä on kaavapohjana OB:n Autumn Forest -huppari koossa 122 cm.

 Alakuvassa tunika takaa.

Vielä taisi jäädä kameroita pipopalan verran jäljelle. :)