Palloja pelimiehelle

Kuopus on ollut melkoinen pelimies pienestä pitäen. Kun hän ensimmäisen kerran tarttui jääkiekko- ja sählymailaan ei voinut kuin ihmetellä, miten oikeaoppinen ote tuntui olevan alusta alkaen ja lyönnit lähtee hienosti. Myös pallon potkiminen ja heittäminen on kova sana. Ostin pätkän Pehemiän jalkapalloneulosta kangashamstereista ja siitä syntyi paita pikku pelaajalle.

Vierastan hieman tummia värejä lasten vaatteissa, joten halusin raikastaa kuosia jollakin. Jalkapallopelissä käytettävistä rangaistuskorteista tuli idea keltaisiin ja punaisiin resoreihin.Vieläköhän tämä paita mahtuisi päälle siinä iässä kun Kuopuksellakin on jotakin ideaa pelin säännöistä?

Valenappilista on tehty Tosimummon ohjeella. Resorit on pitkät ja niitä voi pitää alkuun käännettyinä. Kaavana on OB:n 92 cm Papanapaita. Taisin jättää tällä kertaa saumanvarat pois, koska Kuopus on mallia kukkakeppi. Hihoja on lyhennetty himpun verran noiden pidempien resoreiden takia. Ompelu sujui muuten oikein mallikkaasti mutta kanttauksessa on edelleen harjoittelemista. En jaksanut kuitenkaan alkaa purkamaan. Ei ne muutkaan virheet ole käytössä jääneet itseä harmittamaan eikä kai ne "kiinalaisvalmisteiset vaatteetkaan" aina ihan priimoja ole.

Ainakin ompelija on tyytyväinen lopputulokseen!

Viidakkopojalle

Huomasin juuri, että vaatetan pientä miestä yleisimmin ajoneuvoilla ja viidakon eläimillä. Nuo kulkuneuvot nyt on helppo ymmärtää mutta mistähän tämä viidakkoteema tulee? Lomareissun kaipuuta? No, teemaa noudattaen valmistui nyt kuitenkin villatakki Murun kirahvineuloksesta, joka on 100% luomupuuvillaa. Ei voi kuin ihastella näiden neulosten pehmeyttä. Tämä taitaa olla kolmas ompelemani puuvillaneulevaate ja innostus materiaalia kohtaan vaan kasvaa.

Vihreä kirahvineulos on ostettu taas kerran kangashamstereista ja takissa on sama OB:n 92 cm Papana-paidasta muokkaamani hyväksi havaittu variaatio, jota olen käyttänyt useasti ennenkin (mm. tässä ja tässä). Kuosi oli mielestäni aavistuksen vaisun värinen ja kaipasi kaveriksi jotain voimakkaampaa väriä. Kaikki ruskeat osat ovat Käpyseltä ostettua suklaanruskeaa resoria. 

Olen kovasti tyytyväinen, että testasin tereiden laittoa raglansaumoihin. Luulen, että ei tule jäämään viimeiseksi kerraksi, varsinkin, jos säilyvät kuosissa vielä pesujen jälkeenkin. Mietin nimittäin, että pitäisköhän tereet / saumanvarat oikeaoppisesti laitettuna tikata päältä, jotta eivät ala kääntyilemään pesujen seurauksena? 

Takissa on alavarat keskellä edessä sekä helmassa. Pääntien kanttaamisen kanssa tuskailin ja purin keskietureunoja useampaan kertaan. Vieläkään ne eivät ole siistit mutta saavat luvan kelvata. Pelkäsin, että kohta alkaa tulla reikiä kankaaseen, jos jatkan vielä ratkomista. Enkä edes tiedä, missä järjestyksessä nuo kanttauksen reunat pitäisi tällaisessa avonaisessa mallissa oikaoppisesti kääntää, että lopputulos olisi siisti. Harjoittelua, harjoittelua... Kanttausta lukuunottamatta olen kuitenkin lopputulokseen tosi tyytyväinen! Napinläpien tekoa pelkäsin etukäteen, koska edellisestä kerrasta on aikaa mutta siinähän ei ollutkaan mitään ongelmaa.

Seeproja

Kuopus sai pitkähihaisen peruspaidan hamstereista ostetusta Mutturalla-blogin Annika Nykäsen suunnittelemasta ja Selian valmistuttamasta Savanni Jerseystä. Mitä osaajia Suomesta löytyykään! Tämä on ihanan erilainen kuosi. Tuo kuvioiden asettelu ja kokojen vaihtelu tekee kankaasta mun mielestä mielenkiintoisen. Kaavana tässä on taas 92 cm Papana-paita hihoista kavennettuna ja pidennettynä. Kuopuksen kommentti paidasta oli "en halua sitä" (lieköhän oppinut siskoltaan?), joten tämä ei ole edes sovituksessa käynyt mutta koska kasvunvaraakin on niin ei ole niin väliksikään. Kyllähän tuo kasvaa ja tämäkin siis aikanaa päälle päätyy.

Seuraavaksi mulla on työn alla Kuopukselle puuvillatakki mutta se on ollut sen verran monimutkaisempi projekti, että tekokin tuntuu kestävän ja kestävän. Etenee muutama sauma illassa. Viimeisimpänä pitäisi uskaltaa tehdä napinlävet... Hiukan kauhistuttaa, koska ompelukoneen ohjekirjakin on hukassa.

Pipotehdas

Esikoiselle pipoja trikoovuorella (nämä on tehty "vanhalla kaavalla" ja ovat kooltaan hieman reiluja):

Keskimmäiselle kaksinkertainen trikoopipo (koko bueno!) ja kauluri tarrakiinnityksellä (oma viritelmä, joka onnistui melko hyvin):

Lahjaksi yksinkertainen trikoolippis (taas yhdenlainen kokeilu ja melkolailla lörppä tuli) sekä kaksi fleecepipoa ensi talveksi:

Kuopusta vailla siis vielä. Vaikka onpahan tuolla noita pipoja jo ennestäänkin...

Meillä kävi hetki sitten pieniä vieraita ja heille lähti nuo ylemmät lahjapipot, koska olivat melko sopivia kooltaan. Isompi pienistä miehistä katseli kangaspinoa työhuoneen sängyllä (joo-o, voisi kenties keksiä jonkun toisen säilytyspaikan) ja kommentoi: " Haluaisin pipon myös tuosta tähtikankaasta". :) Laittanemme siis tilaukseen.

Jotain uutta, jotain vanhaa

Jee, näyttää siltä, että Keskimmäisen ennakkoluulo äidin ompeluksiin on haihtunut! Heti koiramekon valmistumisen jälkeen hän toivoi toista pitkähihaista mekkoa ja viime viikonloppuna sen hänelle ompelin. Kankaana on Viljamin puodin pinkki elastaanitrikoo, joka vaikuttaa tosi laadukkaalta. On jämäkkää ja joustavaa. Kerrankin myös jotain yksiväristä. Mekko on tehty zero waste -tyyliin, kaula-aukko kantattu samalla trikoolla ja hihansuissa ja helmassa on käänne. 

Lopulta en mekkoa kuitenkaan täysin yksiväriseksi osannut jättää vaan surruuttelin siihen kiinni kirpparilta ostetun pitsiliinan. Ompelin liinan kiinni ompelukoneen suoraompeleella kauttaaltaan reunoista ja kahdesta kohtaa keskeltä. Ompeleet uppoaa tosi hyvin tuonne liinaan eivätkä siten todellakaan erotu. Kooltaan liina passaa tuohon mainiosti. Luulen, että mekko herättää mielipiteitä puolin ja toisin. Sunnuntaina Keskimmäinen meni tämä päällä liikuntakerhoon ja siellä sattui olemaan yksi vanhempi nainen, joka huomioi mekon heti ja tuli myöhemmin kysymään, miten liina on tuohon kiinnitetty. Aloin miettimään, että onkohan mahdollista, että vanhempi väki pitää tätä jonkinlaisena häväistyksenä? Sellaiseksi tätä ei tosiaankaan ole tarkoitettu, pikemminkin päinvastoin!

Keskimmäinen tykkäsi mekosta välittömästi ja niin tykkää äitikin. Tällä voisi mennä vaikkapa toukokuussa oleviin rippijuhliin, joten pitää yrittää säästellä mekkoa, jottei heti tahraannu ainakaan pysyvästi.

Opettelua Sokerihiirillä

Hyvänmallisen yläosakaavan löytäminen esikoiselle on ollut huomattavasti vaikeampaa kuin Keskimmäiselle ja Kuopukselle. Tällä kertaa päätin kokeilla OB 04/12 Autumn Forest -hupparia, joka on valmiiksi kaavoitettu hoikaksi malliksi. Piirsin kaavan 122 cm ja lopulta päätin hiukan lyhentää sitä ja jätin myös saumanvarat pois, koska Esikoinen on tällä hetkellä vasta vajaat 110 cm pitkä. Hieman myös näin jälkeenpäin mietityttää, kavensinko kuitenkin vielä lisäksi etu- ja takakappaletta vai onko kaava todellakin näin kapea. Tein hupparin ilman vetoketjua ja kavensin myös hihoja, koska Esikoinen ei ole resoreiden ystävä. Tässä vaiheessa jo alkaa tajuamaan, että kun kapeaa kaventaa niin eihän siitä hyvää seuraa... Hihat on käännetty framillonin avulla. Hihan pituus oli kaavasta sopiva, vaikka en laittanut resoreita. Helmassa on käänne. Huppari on ommeltu hamstereista ostetusta Verson puodin Sokerihiiri-joustofroteesta, joka itseäni miellyttää kuosina kovasti. Jotenkin sellainen hyvänmielen kuosi!

No, lopputulos on muuten kiva mutta kavennukset olisi voinut jättää tekemättä, koska huppari on jo nyt vähän turhan kapea ja vaikea puettava. Trikoona koko olisi varmasti just passeli mutta pitäisi aina muistaa, ettei joustofrotee todellakaan ole trikoon veroista joustavuudeltaan. Opettelua, opettelua... Nyt mietin, että laittaisinko eteen ylös lyhyen vetoketjun niin kuin alkuperäisessä ohjeessa olikin vai tekisinkö neppilistan, joka varmasti sekin helpottaisi pukemista (tosin en ole koskaan tehnyt neppilistaa eikä mulla ole neppipihtejä...mutta tällä ohjeella voisi onnistua vielä tässäkin vaiheessa ja kai ne vasarallakin voi lyödä). Vai laittaisinko alas asti avattavan vetoketjun, vaikka Esikoinen nimenomaan toivoi vetoketjutonta hupparia? Tämä kaava tulee varmasti myöhempäänkin käyttöön mutta kavennukset voi siis unohtaa (ainakin näin radikaalit ja ainakin, jos kankaana on frotee).

Lopusta kankaasta leikkelin pipoja, joista tässä on nyt ensimmäinen. Halusin testata lipan laittamista tavanmalliseen pipoon. Lipan alaosa on samaa froteeta ja välissä on vahva tukikangas. Hattu on vuoritettu omasta vanhasta t-paidasta kierrätetyllä trikoolla. Taakse laitoin saumaan kuminauhan. Tämä onnistui muuten tosi hyvin mutta koon arviointi meni jälleen kerran pieleen. Hattu oli tarkoitettu Kuopukselle mutta on sopiva Esikoiselle. Heh, hieman nyt meinaa vastustaa nämä kokoarvioinnit! Itselle siis muistiin, että ohuet joustofrotee- ja trikoopipot pitää tehdä pienempinä kuin fleecevuorelliset talvipipot. Mallikelpoinen-blogista löysin jälkeenpäin hyvältä kuulostavan ohjeen trikoopipon kaavan piirtämiseen: klik ja siinä miinusvaraa ohjeistettiin laittamaan päänympärykseen 4 cm. Itse olen käyttänyt talvipipoissa n. -2 cm, koska ne eivät ihmeemmin jousta. Tosin kyllähän tämäkin hattu varmasti Kuopukselle päätyy kunhan hän ensin muutaman vuoden kasvaa...

Kaavoihin kangistumaton Karkkikauppa

Olen melko nuuka kankaiden ostaja siinä mielessä, että yritän ostaa vain sen verran kuin suunnitelmani vaatii. IHAN eri asia tietenkin on, jos on jonkinlaiset alennustsempalot, joita niitäkin kyllä näyttää olevan melko usein... Ongelma on se, että aloittelevana ompelijana on välillä vaikea arvioida, paljonko kangasta tarvitaan. Varsinkin, jos ei ole ihan varma, mitä kaavoja meinaa käyttää. 

Halusin ommella itselleni hupparin Verson puodin Karkkikauppa joustocollegesta ja arvioin, että 70 cm pituutta riittää mainiosti. Lähtökohtainen ajatteluni on ollut, että kyllähän nyt yksi kankaan leveys riittää omiinkin vaatteisin. No, ei se ihan perinteisellä tavalla tässä tapauksessa riittänyt. Ensin piti luopua hupusta ja sen jälkeen alkoi kaavojen pyörittely (joka on kyllä kivaa, ei siinä mitään...).

Lopputulos on lopulta ihan oma "kaavoitus". Paidan yläosa on tehty "zero waste -tyyliin", mikä tämän kankaan ollessa kyseessä tarkoittaa sitä, että takakappaleella kuosi on nurinpäin ja hihoissa sivuttain. Hiukan ehkä erikoinen ratkaisu ja melko pitkään pohdinkin, uskallanko tämän näin toteuttaa. Mutta toisaalta, minähän en tule tuota takakappaletta koskaan katselemaan, joten se ei myöskään itseäni käytössä häiritse. :) Pitkään mietin myös, laitanko tuon takakappaleen alaosankin nurinpäin mutta lopulta päädyin laittamaan sen oikeinpäin. Tähän tuli nyt sitten ensimmäistä kertaa reilunkokoiset taskut. Tuolla zero waste -tyylillä tulee leikattua helposti liian iso kaula-aukko ja niin ehkä hieman tässäkin tapauksessa, varsinkin takakappaleen puolelta. Mutta tuo kaulus kyllä peittää sen melko hyvin. Hihoissa on tosi pitkät resorit, jotka olisivat saaneet nekin olla aavistuksen löysemmät. Eli ei siis todellakaan suunnitelmien mukainen huppari mutta ihan kiva käyttöpaita kuitenkin! Ja väri on niin kaunis!