Pienelle neidille

Ihanalle pienelle kummitytölle valmistui pukinkonttiin äitinsä toiveesta housut ja bonuksena pipo. Tämä olikin muuten tämän joulun ainut ommeltu puketti.

Mun pienin housukaava on 92 cm, joten nämä on taas kokoa "hiukan pienempi kuin 92" eli taiteltu tuosta pienimmästä leggarikaavasta. Mallin olisi tarkoitus olla sellainen, että menisivät tiukkojen resoreiden ansiosta pitkään. Housut on tehty baggypants-tyyliin Metsolan froteesta. Sydämen raitakangas on Noshin trikoota ja resorit muistaakseni Keskiseltä.

Takana on ompelumerkki "made on Finland". 

Pipon norsutrikoo on Ottobren palalaarista.

Pipo on kaksinkertaista trikoota. Yritin mallata koon siten, että olisi sopiva kevään / kesän / syksyn aikana. :) Toivottavasti joku noista osuisi kohdilleen... :)

Hih hei, hupparijumppa!

Eipä ehdi päivittää blogia ei, ehtii vaan ommella. Onneksi edes sitä välillä. Tämäkin on siis valmistunut jo tovi sitten.

Huppari on tehty Eurokankaan palalaarista napatusta collegesta. Siinä mielessä kurjaa, että tiedän Esikoiselle ommeltujen housujen myötä, että kangas tulee nyppyyntymään pesuissa... Resorit on Noshilta ja hupun vuori Ottobren myymälästä napattua zigzag-trikoota.

Kaavapohjana on Joka tyypin kaavakirjan perusraglan. Tykkään tosi paljon tällaisista hieman pidemmänmallisista yläosista.

Tasku tuli vain toiselle puolelle ja se on kokoa ISO.

Hupun nyörinä kengännauha ja pujotusaukkona napinläpi.

 Mukava peruspaita ja välillä kivaa, että on yksivärinen!

Esikoisen toiveesta

6-vuotias Esikoinen on kranttu pukeutuja enkä ihan aina ole samalla aaltopituudella siitä, mistä hän pitää ja mistä ei. Tänä syksynä tyyli vielä muuttui radikaalisti, koska ennen legginsseissä kulkenut neiti kulkee nyt pelkissä muutamissa baggypantseissä.

Tämä paita syntyi täysin Esikoisen omasta toiveesta. Hän oli valinnut jo kauan sitten Keskisen reissulta silitettävän kruunustrassimerkin ja kun leikoin omaa collegeani, tuli toive, että se yhdistettäisiin Metsolan mustavalkoiseen joustocollegeen. Resorit on Noshilta.

Paita on tehty OB:n Autumn Forest -kaavalla.

Mieleinen tuntui tulevan!

Kauno

8-vuotiaalle siskon tytölle valmistui synttärilahjaksi lepakkohihainen paita Metsolan vihreästä Kaunosta. Kangas on siis joustofroteeta.

Kaavapohjana käytin 122 cm paitakaavaa ja yritin suurentaa järkevässä suhteessa jonnekin 134 cm koon paikkeille. Aika isolta vaikutti kyllä lopputulos eikä juhlissa vielä päästy sovittamisasteelle, joten en tiedä, tuliko koko yhtään sinnepäinkään. Jospa jossakin kohtaa kuitenkin olis sopiva ja pääsisi päälle.

College itselle

Itselle collegepaita Metsolan joustocollegeita yhdistellen. Mikähän mustavalkokausi mulla nyt on oikein meneillään?

Kaavapohjana on Jokatyypin kaavakirjan perusraglan. Tarvetta oli lyhyelle paidalle, koska pidempiä löytyy kyllä kaapista useita. Taskumalli oli uusi kokeilu, joka ei ehkä jatkoon pääse mutta kyllähän tuo tuossa menettelee.

Helmassa ei tällä kertaa resoria vaan vain käänne.

Korkkarit

Pehemiän / Majapuun Korkkarineulos oli marinoitunut kaapissa jo kohtuullisen kauan, koska en keksinyt, minkämallisen neuleen siitä tekisin. Monenlaista takkimallia mallailin mutta viimein päädyin yksinkertaiseen lepakkohihaiseen paitaan. 

Hihoissa on käänteet, joihin ompelin framillonia, jotta eivät venähdä. Helmassa on samasta syystä kuminauhakuja.

Hiukan ehkä levotonhan tuo on mutta ihana päällä. :) 

Baggy-pantsejä eskarilaiselle

6-vuotias Esikoinen on pitänyt jo useamman vuoden ajan ainoastaan legginssejä, mikä on välillä ollut ongelma, koska talvella tarvittaisiin välillä lämpimämpiä housuja ja lengginssit ovat reikiintyneetkin kohtuullisen helposti. Sitten kun siihen yhdistää vielä sen, ettei Esikoinen tykkää mekoista ja tunikoista niin olen yrittänyt löytää jotakin muuta housumallia, joka kelpaisi jalkaan. Nyt vihdoin löytyi: haarasta roikkuvat baggy-pantsit! :)

Tein jo kauan aikaa sitten ensimmäiset Metsolan apila-joustiksesta ja niistä tuli suosikit tässä syksyn kynnyksellä. Hetki sitten ompelin kahdet lisää. Ensimmäiset on Metsolan joustocollegesta...

... ja toiset Eurokankaasta ostetusta collegesta, jossa nurjapuoli on harjattu ja ovat siten ihanan pehmeät.

Tässä housumallissa Esikoista tuntuu viehättävän tuo roikkuva haara ja tiukat lahkeet. Mikäs siinä, näillä mennään! Kummassakin on reilusti kasvunvaraakin, joten toivoa sopii, että pysyvät ehijnä.

Peruskauraa

Mutta kun mutta kun... näitä on niin kiva väsätä. Baggypantsit Kuopukselle kasvunvaralla ja ilman mitään kikkailuja tällä kertaa. Keskimmäinen oli ensin uhrautuvaisesti ottamassa näitä itselleen, jos olisin laittanut pinkin silityskuvaperhosen reiteen. Perustelu oli se, että "ovat IHAN liian isot Kuopukselle mutta hänpä onkin isompi, joten hänelle nämä sopivat". Veikkaan, että pitämättä olisivat jääneet, joten lupasin tehdä hänelle toiset. Menisköhän punaiset joskus jalkaankin? Värillä kun on todellakin väliä tämän neidin tapauksessa...

Vauvan haalari

Meistä tuli ihanan pienen tytön kummeja tässä hetki sitten ja halusin ommella vauvalle jotakin ristiäislahjaksi. Mulla oli ollut tehtävälistalla jo pitkän aikaa kokeilla Miinullekko-blogin sivu- ja takasaumattoman haalarin ohjetta, joten tässäpä oli oiva paikka siihen. Loisto-ohje kerta kaikkiaan! Onnistuu aloittelijaltakin ja on nopea tehdä.

Kaavana käytin Villikko-haalaria (OB 01/13) koossa 86 cm, jota taittelin pituussuunnassa pienemmäksi. En uskaltanut / jaksanut lähteä muokkaamaan hihoja enkä leveyttä, joten leveämpi mallihan tästä tuli kuin alkuperäinen on. Mietinpä, ettei tuo niin haittaa, jos haalaria käyttää sisävaatteiden päällä lämmittämässä esim. vaunuissa nukkuessa tai välipukuna toppapuvun alla. Alkuperäinen kaava onkin kai aika kapoinen. Oliskohan koko nyt suunnilleen 74 cm? Turkasen iso vielä (miten pieni voikaan olla 2 kk ikäinen vauva ja miten nopeasti sen unohtaa!) kuitenkin.

Kangas on Metsolan joustofroteeta ja valittu siksi koska olin melkeinpä pomminvarma, että väri on vauvan äidin mieleen. Oikeassa kai olin, koska hän "oli kuolla" paketin aikaistuaan. ;) Resorien väriä mietin pitkään mutta onpahan nyt sitten se tyttöaspekti mukana. Mies naputteli nepparit kiinni, joten tämähän oli melkein kuin yhteistyöprojekti.

Neulottu pipo

Vaihteeksi jotain neulottua. Tällä hetkellä neulon vain ja ainoastaan reissuissa kun ei ole pääsyä ompelukoneen ääreen ja silloinkin mieluiten mahdollisimman yksinkertaista mallia. Tämä Esikoisen puuvillapipo syntyi kesälomareissulla ja odotti sen jälkeen lankojen päättelyä ja tupsua pari kuukautta kotona...

 Neulos on helmineuletta ja tupsu tehty puuhaarukkaa apuna käyttäen. Todellakin kätevämpi tapa kuin pahvikiekkojen väsääminen!

Noshin kamerat

Pidin ensimmäistä kertaa tänä syksynä vaatekutsut ja kuten arvata saattaa ne olivat Nosh-kutsut, koska se on ainut merkki, jolta saa vaatteiden lisäksi kankaita. Tuntuu, että pienellä paikkakunnalla asuessa kutsujen merkitys korostuu, koska ei ole kauppoja, joissa juosta. Muutama viikko sitten Jyväskylässä käydessämmekin Kuopus osoitti vaaterekkejä ja totesi: "Katso äiti, vaatekutsut."... No, omilta kutsuilta tuli luonnollisesti tilattua useampaa kangasta, joten näitä Nosh-päivityksiä tulee nyt muutama...

Esikoinen oli kotona kutsujen aikaan ja ihastui malliston kameralegginsseihin. Mietin hetken valmiiden housujen ostamista mutta päädyin lopulta kankaaseen, koska siitä saa sitten muutakin samalla hinnalla. Olen tehnyt Esikoiselle useammat leggarit mutta jostain syystä ne eivät ole olleet suosikkeina jalassa, joten kun aloin ompelemaan näitä niin tinkkasin tarkkaan, mikä jo olemassa olevissa housuissa mättää. Kuulemma lahkeet ovat niissä liian leveät, joten siihen kiinnitin huomiota näitä ommellessani. Hiukan pidensin ja kavensin samaa SK-lehden kaavaa, jota olen käyttänyt aiemmissakin housuissa. 

Kun nämä housut valmistuivat, Esikoinen itki ensin aluksi, että "nyt on hyvänmalliset mutta kangas on liian paksua". :) Huh huh... kyllä on tarkkaa! Olen kyllä huomannut aiemminkin, että ohuen ohuet löpröhousut ovat hänen suosikkejaan mutta niitä on tosi kurja ostaa, koska eivät kestä montaa käyttökertaa ehjinä. No, loppujen lopuksi kyllä Esikoinen on näitä leggareita käyttänyt ja tuntuu olevan tyytyväinen. Ehkäpä se kangas siitä käyttökertojen myötä ohenee? ;)

Samasta kankaasta multiraitaan yhdistettynä syntyi sitten pussihelmatunika lahjaksi samaan perheeseen, jonne matkasi myös edellisen postauksen kirsikkamekko. Tässä on kaavapohjana OB:n Autumn Forest -huppari koossa 122 cm.

 Alakuvassa tunika takaa.

Vielä taisi jäädä kameroita pipopalan verran jäljelle. :)

ABC-housut

Kuopus sai baggypantsit Metsolan ruskeasta yksivärisestä joustofroteesta. Keltaisten resorien myötä näistä tuli jostakin syystä mieleeni apina, jolloin muistin, että mullahan oli jemmassa tilanteeseen sopiva silityskuva. Kuva on siinä mielessä hauska, että apinan pää on "irtonainen", mikä toisaalta johtaa siihen, että sitä on kiva kiskoa. Saapa siis nähdä, kauanko kuva on kiinni lahkeessa... Kuopus riemastui housut nähtyään ja totesi välittömästi: " Milloin mennään syömään apina-ruokapaikkaan!?". Hyvin on siis ABC:n mainonta tavoittanut lapsiasiakkaiden mielenkiinnon!

Näissä housuissa menivät nyt omasta mielestäni mittasuhteet aikasta putkeen: resorit on hyvänmittaiset ja vyötäro sopivan levyinen ja korkea, housut just sopivan lököttävät ja kasvunvaraakin on kivasti. Lisäksi tämä metsolan joustis on kivan ohutta ja joustavaa,

Noshin kirsikat

Kuukauden blogitauko tänne näköjään lopulta tuli mutta nyt olen takaisin ompeluruodussa! :) Tai eipä sillä, ilman ompelemista en ole täysin ollut mutta bloggaaminen vaan on jäänyt. 

Tässä ensimmäinen setti Noshin syksyn kankaista tyttösille ommeltuja juttuja. Keskimmäinen sai taas kerran pitkähihaisen mekon kirsikkatrikoosta ja vaaleanpunaisesta resorista. Iso plussa näissä Noshin kankaissa on se, että aina löytyy mätsäävää resoria. Mekon kaavapohjana on jälleen OB:n papanapaita koossa 92 cm ja alaosa on tehty samaan tyyliin kuin aiemmin tekemässäni Noshin koiramekossa. Mekon pituus jäi melko lyhyeksi, koska ostin kangasta vain 50 cm ja lopulta halusin siitä kaksi mekkoa. Hiukan piti kikkailla, että tuo toive toteutui, joten siksi resoria on kummassakin mekossa melko reilusti... Mieleinen tuli pienelle neidille jälleen kerran. Vaatteistaan tarkka pieni neiti on todellakin lämmennyt äidin ompeluksille.

Toinen vastaavista materiaaleista ommeltu, himpun verran suurempaa kokoa oleva, mekkonen matkaa lahjaksi hieman meidän neitiä vanhemmalle pikkuneidille. Yksivärinen vaaleanpunainen kangas on tosiaan resoria mutta niin ohutta, että luulisi toimivan ok myös etu- ja takakappaleessa.

Tässä vielä kaverusten mekot yhdessä kuvassa. 

Pipoja

Tässä läjä n. kuukauden aikana tehtailtuja mutta bloggaamatta jääneitä pipoja :

Kuopukselle talvilippis muokatulla Noshin lippapipokaavalla valkoisella fleecevuorella. Kankaana on Metsolan pystyraitaista joustofroteeta.

Kaksi lippapipoa valkoisella trikoovuorella hieman alle vuoden ikäiselle pikkuneidille. 

Mustavalkoinen on Selian Atomi-neulosta ja tehty hieman muokatulla Noshin lippapipokaavalla.

 Punavalkoinen on Metsolan Dotsia ja tehty omalla pipokaavalla.

Keskimmäiselle fleecevuorellinen talvipipo Noshin pinkistä miniraidasta Verson puodin Maijalla höystettynä. Maijan silitin ensin kiinni kaksipuoleisella liimakankaalla ja tikkasin sitten päältä suoralla ympäri.