Tervetuloa uusi lempivaate!

Ompelin itselleni pitkän vetoketjutakin Metsolan joustofroteesta ja tästä taisi tulla uusi lempparivaate! Väri on omasta mielestäni niin mahtava. Kuvat ei anna oikeutta takille... Vuodenaika on taas vähän väärä (paitsi jos kesä jatkuu tällaisena) mutta taatusti tulee käyttöön kylmemmille keleille. Ja on muuten lämmin!

Kaavapohjana tässä on Joka tyypin kaavakirjan raglanpaita, jota olen pidentänyt rajusti, lyhentänyt hihoja ja lisännyt kauluksen.

Kauluksen vuori on samaa resoria kuin helma ja hihansuut ja sekä päällikankaaseen että vuoreen on silitetty tukikangas. Melkoista soveltamista vaati vetoketjun ompeleminen päällikankaan ja vuoren välein eikä taatusti mennyt minkään oppikirjan ohjeiden mukaan. Sinne sen kuitenkin lopulta sain laitettua. Nappi on Eurokankaasta.

Resorit ovat hamstereista ostettua toffeenväristä Marimekon (?) resoria ja vetoketjukin on hamstereista ja sattumalta lähes samanvärinen.

Pandalegginsit

Vajaa 6-vuotias Esikoinen on viime aikoina valinnut päälleen lähinnä yksivärisiä vaatteita ja lempiväri tuntuu olevan valkoinen. Hmm... Onkohan sillä kuosiähky? No ei, näin olen ajatellutkin, että lasten kasvaessa neutraali vaatelinja alkaa varmaan hallitsemaan.

Kankaiden yönä sain tilattua Viljamin puodin ihanaa beigepohjaista pandatrikoota sen verran, että sain tehtyä Esikoiselle legginsit. Ajattelin tämän hieman neutraalimman kuosin olevan mieleinen ja oikeassa olinkin.

Tilasin myös palan vihreitä puudeleita ja Esikoinen olisi halunnut myös siitä lengginsit mutta kun kysyin vielä varmistuksen, että tulisikohan vihreitä leggareita käytettyä, oli vastaus mietinnän jälkeen kielteinen. Itsekin vähän epäilen, että olisivat saattaneet jäädä kaappiin... Sitä paitsi tämä pandatrikoo on ihanteellisempi leggarimateriaalikin, koska on napakampaa ja hyvin palautuvaa trikoota.

Leggarit on tehty SK 01/2009 -leggarikaavalla koossa 116 cm hieman nilkasta kaventaen, koska on kuulema tärkeää, että leggarit ovat nilkoista TOSI tiukat. :)

Lapaset vol 2

Hiphei, nyt on lapaskaavaa muokattu alkuperäisestä ja johan alkaa muistuttamaan ihmisen käden anatomiaa. Tämä pari päätyy toivottavasti lämmittämään jalkapalloa harrastavan ja ripille päässeen kummitytön palelevia sormia ensi talvena. Olivat siis osa konfirmaatiolahjaa.

Pituudesta voisi vielä ottaa muutaman sentin pois ja tehdä sitten satsin itselle ensi talveksi. Ja voisihan sitä vaikka muokata kaavan lapsillekin. Kastuvat taatusti märällä kelillä mutta luulisi, että ainakin "kauppalapasina" menevät mainiosti. Plussaa tässä elämänvaiheessa on, että ovat huomattavasti nopeammat valmistaa kuin neulomalla tehdyt.

Tuoliprojekti

Monta vuotta puutyö oli minulle henkireikä numero yksi (nyt ompelu on ehkä mennyt ohi...). Paikkakunnan vaihdon myötä harrastus säilyi mutta puutyöluokan välineistön laatu huononi melkoisesti, mikä todellakin rajoittaa "tuotantoa". No, olen aina sanonut, että rentoutuisin todennäköisesti lähes yhtä paljon, jos vaan ajelisin pari tuntia puuta sirkkelillä silpuksi ja nuuhkailisin puun tuoksua mutta toisaalta ainahan se on kiva saada jotakin konkreettistakin aikaan.

Tänä vuonna otin ensimmäistä kertaa entisöintihaasteen ja aloin kunnostamaan äitini vanhoja tuoleja (4 kpl) meille keittiön tuoleiksi. Äiti on ostanut nämä aikanaan kirpputorilta, joten tuolien tarkka historia ei ole selvillä mutta vanhat nämä todennäköisesti ovat. En edes tajunnut ottaa tuoleista kuvaa ennen projektiin ryhtymistä. Tuolit oli verhoiltu vihreällä kankaalla ja minullakin oli ensin tarkoitus verhoilla tuolien istuinosat mutta lopulta opettajan ehdotuksesta kunnostin myös huonokuntoiset istuimet. Näin ovat astetta kätevämmät lapsiperheessä... Mikäänhän ei estä verhoilemasta myöhemmin, jos siltä tuntuu.

Melkoinen työ näissä oli! Koko syksy- ja kevätkauden näiden parissa väkersin. Poistin ensin vanhat lakat Nitromorsilla, jonka jälkeen hioin loput lakat ja epätasaisuudet. Istuinosat vaativat melkoisesti liimailua ja osittain myös viilupaikkauksia. Lopuksi rungot on lakattu kahteen kertaan ja istuinosat viidesti sävyttämättömällä Unica Superilla. Tuolien istuinosat ovat tosiaan vaneria ja yllättäen yhden tuolin ostuinosa oli eri viilua kuin muut. Tuossa tuolissa näkyvät nuo viilupaikkauksetkin ihan eri tavalla kuin muissa.

Tykkään tuolien muotokielestä kovasti. Uudenveroisia näistä ei tullut mutta kyllä nämä ehkä meidän entiset keittiöntuolit (Kuopion verotoimiston vanhat, kylläkin uudelleen verhoillut, toimistotuolit) voittavat. Vielä kun tietäisi, mihin nuo vanhat tuolit veisi... Vanhalla tavaralla on paha taipumus jäädä taloon senkin jälkeen kun uusi on kannettu sisälle. :)

Ratikoita ja tiikereitä settinä

Vaatetehtailu on jumittanut Kuopukseen. Hänellä on (ainakin ollut) lapsista selvästi vähiten vaatteita ja vissiin "poikakankaat" viehättää itseä eniten, koska olen katsellut niitä vähemmän aikaa kuin tyttöjen hepeniä. Tällä kertaa paininjalan alle pääsivät heti kotiuduttuaan kangashamstereista ostetut Viljamin puodin Megakumpula ja Paapiin mangonkeltainen Tiikeriparaati. Kummatkin ovat elastaanitrikoita. Alkuperäinen ajatus ei ollut käyttää näitä samaan vaatteeseen mutta koska megakumpulan sinisestä väristä tuli yksistään vähän kalsarimainen olo, päätin yhdistää sitä johonkin raikkaaseen. Petrooli resori on Noshilta.

Paita on tehty taas kerran vanhalla tutulla muokkauksella 92 cm papana-paidasta. Laitoin Viljamin puodin pandanapin ajelemaan ratikalla mutta voi olla, että se saa vielä lähteä, koska Kuopus kiskoo nappia melko hanakasti: "eihän tämä lähde tästä irti" -tyyliin. Paita upposi kyllä Kuopukseen täysillä (likainen on jo kuvaushetkellä...).

Housut saksin baggypants-tyyliin 92 cm leggarikaavaa apuna käyttäen. Tein tahallani hieman suuret, koska kangasta kerran riitti mutta ehkä tämä nyt oli pientä liioittelua. Housut mahtuvat vielä Esikoisellekin. Mutta toisaalta malli on sellainen, että voi alkaa käyttämään Kuopuksellekin jo melko pian, koska lahjeresorit ovat tiukat.

Kesähousut leikkasin samalla tavalla ja näistä tuli ainakin Keskimmäiselle sopivat ja mieluisat. Kivaa kun voi tehdä vaatetta vähän summamutikassa, koska todennäköisyys on suuri, että jollekin passaa.

Viimeisenä sitten saksin vielä pipon Noshin kankaiden yönä jakamalla lippapipon kaavalla koossa M. Ohjeesta poiketen laitoin tosin kuminauhan niskaan, koska pipo oli muuten tosi iso ympärysmitaltaan. Ensin olin sitä mieltä, että kaava on susi mutta ainakin tällä tavalla kuminauhalla muokattuna istuu kyllä Kuopukselle ihan hyvin ja tuntuu olevan kovasti mieluisa. Pitää testata kaavaa uudemman kerran ja katsoa, saisinko sen toimimaan myös ilman kuminauhaa.

Pipotehdas pyörii jälleen

Nyt on pipoja! Osa näistä on omalle perheelle, osa naapuriin ja osa säilöön. Muutama on talvipipoja, joissa fleecevuori mutta suurin osa joko kaksinkertaista joustofroteeta tai trikoota keväällä / kesällä / syksyllä käytettäväksi. Osassa on käytetty kierrätysmateriaaleja.

Näitä on kiva väsätä. Seuraavaksi testaamaan kankaiden yönä tallennettua Noshin lippapipoa...

Lapaset

Lapasten teko on ollut pitkään mielessä ja nyt kesän kynnyksellä olikin sopiva hetki tehdä ensimmäinen testikokeilu... Kankaaksi valikoitui Pehemiän jalkopallopuuvillaneulos. Nämä on tehty OB 06/2012 Isorakka-lapasten kaavalla L-koossa sillä muokkauksella, että lisäsin ranteeseen resorit. Lapasissa on fleecevuori.

Näistä tuli kyllä melko hassun malliset. Itselle tulee mieleen lähinnä jonkun eläimen (majavan?) "sorkat". :D Sormia ei juurikaan mahdu liikuttamaan irti toisistaan, niin kapeat näistä tuli. Seuraavaan kokeiluun on siis muokattava kaavaa kärjestä pyöreämmäksi.

Lapasia tulee kyllä tehtyä taatusti lisää. Mukavan tuntuiset ovat kädessä. Näihin saa myös tuhottua aika pieniäkin kankaan jämiä.