Käpyseni hupputunika

Lainasin kirjastosta Joka tyypin kaavakirjat I ja II ja muokkasin perusraglanin pohjalta itselleni hupullisen pitkän tunikan, joka on takaa pidempi kuin edestä. Taskuista tuli (taas kerran) ihan hassun pienet mutta muuten tykkään tästä kovasti. Malli on omasta mielestä melko onnistunut. Tätä pitää mainiosti legginsien kanssa. Jätin helman käänteeseen pienen aukon, josta voi pujottaa kuminauhan sisään, jos myöhemmin haluaa mutta ainakaan vielä en ole sitä tehnyt.

Kangas on Käpysen sinapin väristä Käpyseni luomujoustofroteeta, jonka väri oli kyllä luonnossa täysin erilainen (paljon oranssimpi) kuin mitä kuvasta päättelin. Kankaan kolahdettua luukusta olinkin tosi pettynyt mutta onneksi ompelin silti, koska valmiina vaatteena tykkään taas väristäkin. Huppu on vuoritettu miehen vanhasta t-paidasta kierrätetyllä ruskealla trikoolla (samalla, joka vilahtaa leijonapaidan kauluksessa ja taskuissa). Huomaan, että itseäni tuntuu viehättävän nämä luontoprintit: vaahtera, käpy, apila...

Ihan mutkattomasti ei tämän tekeminen sujunut, koska ensimmäiselle kerralla ompelin hupun nurinpäin. Joustinompeleen purkaminen ei ole lempihommaani...

Omaa vaatekaappia Vol I

Aloitin paitojen teon itselle siten, että ratkoin sopivankokoisen H&M:n trikoopaidan ja piirsin sen avulla kaavat. Ensin tein joustofroteepaidan käsityömessuilta ostetusta Onni ja ilona -froteesta ja tuli muuten kiva mutta aavistuksen piukka, koska enpä tullut ajatelleksi, että frotee joustaa selvästi vähemmän kuin trikoo. Käytettyä tätä on kyllä tullut mutta nyt mietin, että pitäisköhän kuitenkin laittaa eteenpäin tai tuunata tästä jotakin lapsille. Hiharesoritkin tässä on hiukan löysät, koska en tuolloin vielä tiennyt, että pitkät resorit kannattaa kaventaa ranteeseen päin. Näköjään sitä on jotakin oppinut lyhyessäkin ajassa... Kuosista tykkään kovastakin, vaikka tämä ehkä enemmän lapsille suunnattu onkin.

Levensin ja pidensin kaavaa muutamalla sentillä ja ompelin seuraavan kokeilun hamstereista ostetusta Nanson trikoosta. Tämäkin on melko tyköistuva, kuten oli tarkoituskin, mutta kokonsa puolesta paljon passelimpi kuin edeltäjänsä. Sellainen hieman pidemmänmallinen perustrikoopaita. Hihat on tosi pitkät, mikä on omasta mielestäni vaan plussaa (koska ovat kuitenkin tiukat). Jätin loppujen lopuksi hihat kokonaan huolittelematta, joten ne hieman rullaavat ulospäin.

Edellisen paidan kaavalla vyötäröltä ja lantiolta leventäen ompelin tunikan Verson puodin Vaahterasateesta (joustofroteeta). Mielestäni aivan IHANA kangas sekä kuosiltaan että rakenteeltaan! Samasta kankaasta olen tehnyt lisäksi kaksi fleecevuorellista talvipipoa joululahjoiksi kummilapsille. Tunika on malliltaan siis edellisiä paitoja selvästi leveämpi alaosasta mutta ylhäältä ja hihoista tyköistuva. Helman resorista ei tullut ihan suunnitelmien mukainen mutta kovalla käytöllä tämä on ollut ja tykkään tästä kovasti. Hiha- ja helmaresoreissa on valkoista pitsiä Ommellisen blogin inspiroimana.

Viimeisimmäksi olen tehnyt OB 02/2013 Summer Basic -topin Tallinnasta ostetusta raitatrikoosta (josta muuten valmistui myös kaksi lahjapipoa jouluksi) ja tästä tuli omasta mielestäni melko onnistunut, joskin ihanteellinen kangas tälle mallille olisi varmasti hitusen laskeutuvampaa sorttia. Kaava on tosi yksinkertainen, koska erillisiä hihoja ei ole, joten toppi on nopea ommella. Tässä mustavalkoisessa kankaassa on varmasti jotakin keinokuitua mukana, koska se on melko paksua ja hieman liukaspintaista. Kanttaukset on tehty samalla kankaalla ja helmassa on käänne. Varmasti tulee tehtyä lisää tämänmallisia toppeja kesäksi. Ei mutta... siinähän onkin syy ostaa lisää kankaita. :)

Hieman on mietityttänyt, että miten nämä omat vaatteet kannattaisi tänne blogiin kuvata ja siksi tämän postauksen teko on kestänytkin. Eiväthän nämä tällä tavalla henkarissa tai lattialla kuvattuina juuri miltään näytä mutta kynnys kuvata vaatteet päällä (heh heh... älkää siis ymmärtäkö väärin: vaatteet on kyllä päällä kun kuvaan...miten ihmeessä tämä asia sanotaan toisin?) tuntuu vielä melko suurelta, koska en muutenkaan liiemmin nauti kuvattavana olemisesta. Pitänee pohtia vielä lisää.

Merenneitoja

Tämä Keskimmäisen t-paita taitaa olla viimeinen bloggaamatta oleva lasten ompelus. Seuraavaksi on pakko saada ne omat vaatteet kuvattua ja sitten siirrytäänkin reaaliaikaan. Tai talvipipot on vielä lisäksi mutta niitä en saane tänne ennen kuin pesen ne viimeistään kauden päätteeksi.

Merenneitotrikoo (myös takakappale on sitä) on Paapiin suunnittelemaa ja Noshin valmistuttamaa ja on 100% luomupuuvillaa. Tuon hihojen omppukuosinkin bongasin jostain mutta ei nyt tähän hätään löydy, kenen tuotantoa se oli. Kummatkin olen saanut jonkun hamstereista ostetun "tilkkupaketin" mukana ja niitä oli tasan tämän paidan tarpeisiin. Nämä ovat tunnultaan hyvin erilaisia kankaita, sillä merenneidot on tosi napakkaa ja melko joustamatonta ja omput puolestaan hyvin joustavaa (varmasti elastaania mukana). Mutta eipä tuo haittaa ja käyvät mielestäni melko hyvin väreiltään yhteen. Kaavana on OB Papana 92 cm lyhythihaiseksi muokattuna.

Tämä taisi olla ensimmäinen ompelus, jonka Keskimmäinen huoli päälleen välittömästi sen nähtyään. Arvasin jo tehdessä, että kuosi ainakin uppoaa. :) Tuossa kuvassakin on sormineen mukana ja sopottaa, että "minä voin laittaa TÄMÄN paidan huomenna päiväkotiin". Muutenkin Keskimmäinen tuntuu selvästi lämmenneen äidin tekeleille: Eilen illalla, kun jouduin laittamaan mäyräkoiramekon pesuun niin totesi, että "tee minulle uusi mekko, jossa on pitkät hihat. Se on varmasti valmis sitten kun minä herään." Näinpä se yleensä on, että ompelut tehdään illalla / yöllä mutta ihan tuohon aikatauluun en kuitenkaan pystynyt...

Väriä kesään

Viimeksi Ikeassa käydessäni ostin sieltä kangastussit. Niillä ja puhallustussien sabluunalla syntyi yhdessä Esikoisen kanssa helikopteri...

... joka päätyi lopulta Kuopuksen paitaan.

Minä siis piirsin sabluunan avulla ääriviivat ja Esikoinen väritti. Myönnettäköön tosin, että korjailin väritysjälkeä hieman. Etukappale on kierrätetty omasta vanhasta t-paidasta ja hihat ja takakappale on hamstereista ostettua Käpysen Aurinko saharaitaa. Valkoiset eivät ole keskenään aivan saman värisiä mutta kangastussien vihreä ja keltainen osuvat aika hyvin yksiin saharaidan kanssa, samoin kuin hamstereista ostettu vihreä resori. Onpa ainakin kesän värit! Pääntielle päädyin lopulta laittamaan mustan resorin toivoen, että se vähän tasapainottaisi kokonaisuutta. Tosi fiksua ensin ympätä värejä oikein olan takaa ja sitten etsiä keinoja, joilla niitä saisi häivytettyä... :) Mitähän värejä tähän vielä saadaankaan kun pieni mies on muutaman kerran ruokaillut?

Samalla tekniikalla valmistui jo ennen joulua muutama pussukka, joita värittämään pääsivät kaikki lapset. Pussukassa on valkoinen vuori samaa kangasta kuin päällinen. Heh... Eläimiä oli sen verran monta ja kankaita muutama, joten tästä meille jääneestä huomaa kyllä, että esikoisenkin väritysinto alkoi jo hieman lopahtaa ja jälki oli sinnepäin... Kuopuksen kädenjälkeä on nuo viivat ja Keskimmäisenkin väritykset kyllä tunnistaa...

Näistä lasten kanssa tehdyistä jutuista tulee kyllä itse todella hyvälle mielelle ja näitä on mahtava värkätä! Yksi paitakuva lisää on jo taiteiltu Esikoisen kanssa. Siitä lisää, kunhan saan sen paidaksi asti.

Lisäksi olen painanut jo puolitoista vuotta sitten lasten jalan- ja kädenjälkiä kangasväreillä lakanakankaalle muistoksi. Vielä en ole vaan saanut päätettyä, mitä siitä tekisin. Sitten voisi pyytää lapsia piirtämään vapaasti kankaalle ilman sabluunoita ja tehdä niistä tuotoksista jotakin heille. Voi, vaihtoehtoja on loputtomiin!

Esikoinenhan taiteili itselleen paidan Mallorcan reissulla syksyllä 2012 ja se on ollut yksi hänen lempi t-paidoistaan, vaikkei kuva ehkä aikuiseen makuun olekaan ihan täydellinen. Lapsetkin tuntuvat siis nauttivan itse tekemistään jutuista. Esikoinen mainosti Kuopukselle tuota uutta helikopteripaitaakin, että "eikö olekin hieno. Minä olen sen sinulle tehnyt". Hih, äiti tykkää, että lapset tykkää!

Pretty puppy

Koska omien vaatteiden kuvaaminen tuntuu kestävän niin laitetaan tänne nyt juuri valmistunut ompelus Keskimmäiselle. Tein hänelle jo useampi kuukausi sitten legginsit Noshin mäyräkoiratrikoosta mutta nämä eivät olleet käyneet kertaakaan jalassa ennen tätä päivää.

Tarvittiin näemmä mekko samasta kankaasta ennen kuin sovittaminen alkoi kiinnostaa!

Legginsit on tehty samalla SK-lehden kaavalla, jota olen käyttänyt aiemminkin ja sovitus todisti, että 92 cm koko on hyvä. Jopa kasvunvaraa on hieman. Mekon pohjakaavana on jälleen Papana-paita. Kavensin ja pidensin hihoja muutamalla sentillä, koska halusin tehdä mekon ilman hiharesoreita. Kankaan leveys ei riittänyt yksistään helmaan, joten tuo alaosa on oma pähkäily ja tehty siten, että sivuilla on alaspäin levenevät palat ja keskellä edessä ja takana kaksi ulospäin taittuvaa laskosta.

Aika hauskan mallinen tästä lopulta tuli. Mekko on melko pitkä ja tuo pitkähihaisuus on uusi juttu, koska melkein kaikki Keskimmäisen mekot on lyhythihaisia. Pääntien sinapinkeltainen resori on myös Noshilta. Olisko väri ehkä äidin mieleen, koska laitan sitä näemmä vähän joka paikkaan... Keskimmäinen totesi ensin mekon nähtyään, että "en halua tuollaista, koska siinä on pitkät hihat". Kommentti ei juurikaan yllättänyt mutta se yllätti, että suostui kuitenkin kokeilemaan. Jännityksellä odotin tuomiota ja jonkin aikaa hän hihoja tuijottikin ennen kuin kuului syvä huokaisu ja kysyi, että "saanko laittaa tämän heti päälle?". Jihuu! Alankohan oppia, mikä kelpaa? Toisaalta nämä luomukankaat on niin pehmeitä, että tuntuvatkin varmasti kivoilta päällä.

Setiksi en mekkoa ja leggareita meinannut mutta sellaiseksi se pienen ihmisen mielestä ehdottomasti kuului. Päiväkodissa oli siis tänään yksi hyvin koiramainen pieni neiti.

Kuvat on näköjään tosi epätarkkoja, koska menee lähes aina myöhäiseen iltaan ennen kun pääsen kuvaamaan mutta ei pidä olla turhan tarkka. Pääasia kai, että jonkinlaisen kuvan saa, että mitä on tullut tehtyä.

Tyttö ja nukenvaunut -huppari

Sain Tyttö ja nukenvaunut -velouria hamsterikaverilta postikulujen hinnalla (Kiitos siitä!), koska sitä oli kuulema niin vähän, ettei siitä enää saisi kun taskupalasia tms. No, kuinkas sitten kävikään... Kun kangas tipahti postiluukusta, aikani pyörittelin kaavoja sen päällä ja sain kuin sainkin leikattua sen niin, että Keskimmäiselle suunnittelemani hupparin muut osat paitsi huppu tulivat tuosta saadusta palasesta. Huppuun vaadittava palanenkin löytyi nopeasti Kangashamstereissa huhuilemalla. On se vaan oiva paikka tehdä kangasostoja!

Hupparin takakappale on tehty kahdesta palasesta siten, että suunnilleen lapaluiden korkeudella on sauma mutta sain kohdistettua sauman kuvioiden väliin niin, että siitäkin tuli siistin näköinen eikä hupun ollessa alhaalla edes näy. Hihat tässä ei ole mitenkään erityisen pitkät (koska kankaasta ei saanut pidempiä) mutta kenties juuri siksi tästä tulikin Keskimmäiselle mieleinen. Hän kun ei ole pitkien hihojen ystävä ja huomasi myös heti, että tässä on "samanlaiset hihat kuin äidille" eli hieman normaalia pidemmät resorit. Se tuntui olevan tärkeä juttu. :) Pohjakaavana tässä on taas kerran käytetty OB Papana-paitaa, jolla pystyy näköjään tekemään kaikki yläosat sekä Kuopukselle että Keskimmäiselle, vieläpä samassa koossakin. Huppuun piirsin korotetun etuosan ja kokeilin tässä ensimmäistä kertaa tuota, että laitoin resorin hupun päällikankaan ja vuorin väliin ja muistaakseni tein myös tuollaiset kaaritaskut (?) ensimmäistä kertaa juuri tähän. Taskut on kylläkin kooltaan tosi pienet mutta kyllä niissä nyt ainakin nenäliinaa kuljettaa. Hupun vuorena on omista kangasvarastoista löytynyttä sydäntrikoota. Erityisesti hupparin malli miellyttää äitiä ja kuosi tytärtä, joten ei voi valittaa! Tässä on siis 5 cm pidempi vetoketju kuin isosiskon neljä (!) kokoa suuremmassa hupparissa (92 vs. 116 cm), joten hieman ovat eri mallisia...

Jokohan seuraavaksi pääsisi tässä vanhojen ompeluiden listassa itselle tehtyihin vaatteisiin?

Miina ja Manu

Oulussa vieraillessa mukaan tarttui Metsolasta Miina ja Manu joustofroteeta ja sen toteutuskohteesta oli heti selvä visio. Tämä Esikoisen huppari oli ensimmäinen tekemäni huppari ikinä. Kaavana on OB 04/2010 Montparnasse, jota ei kyllä varmasti tule käytettyä toista kertaa tai sitten pitää muokata kaavaa, koska tästä tuli aika lyhyt ja leveä. Alkuperäisestä ohjeesta poiketen jouduin vielä laittamaan kahta senttiä lyhyemmän vetoketjun, koska tajusin liian myöhään, ettei 37 cm vetoketjua löydy tuosta noin vaan. Eipä tuo kyllä suuremmin haittaa mutta kertoo varmasti jotakin, että tässä on tosiaan 35 cm vetoketju ja seuraavan postauksen pikkusiskon hupparissa 40 cm vetskari. Hupun vuorina on Metsolan punaista pallofroteeta. Hihansuut on käännetty kuminauhan avulla ja helmassa on taite. Kuviokohdistukset tässä takissa meni mielestäni aikalailla nappiin. Tuo hupun saumasta vilkkuva jalkarivi on ihan hauska!

Pienen miehen paitoja

Tein Kuopukselle paidan Naperonutun leijonaneuloksesta, joka on 100% puuvillaa. Laadultaan tämä on selvästi ohuempaa kuin esim. Pehemiän apilaneulos mutta kuitenkin jämäkkää ja niin ihanan pehmeää, että tästä tuli aika kivan notkea ja lämmin paita kylmemmille keleille. Tämäkin on tehty Papana-paidan kaavaa muokaten. Kauluksen vuoritin miehen vanhasta t-paidasta kierrätetyllä trikoolla ja sinapinkeltaiset resorit on Noshilta. Tuosta kauluksesta ei tullut ihan suunnitelmien mukainen, koska en uskaltanut laittaa tukikangasta, jottei kinnaa pukiessa. Ihan hauska paita kuitenkin. Kuopus muistaa aina pukiessa mainita, että leijonat on kilttejä ja hänen kavereitaan.

Sitten tein samaiselle pienelle miehelle Metsolan turkoosista joustofroteesta v-kaula-aukkoisen paidan. Kaava on SK 6-7/2006-lehdestä ja malli on tosi leveä (kokokin on tosin 98 cm). Olen jo kaventanut kaavaa mutta silti leveyttä on pituuteen nähden ainakin riittävästi. Ja tuon kaula-aukon muokkasin muuten myös, koska näytti kankaan leikkauksen jälkeen siltä, että tuskin pää muuten mahtuisi sisään. Alkuperäisessä kaavassa oli siis pyöreä pääntie. Kaulus on kantattu froteella ja hihat ja helma on käännetty. Epäilyistäni huolimatta tästä tuli kaikessa yksinkertaisuudessaan ihan suosikkipaita. Resorittomat hihat on kivaa vaihtelua ja muutenkin hihan malli on mukava, koska se kapenee tarpeeksi eikä siten valu ranteen yli.

Viimeisenä vielä vilautus ensimmäisenä Papana-kaava kokeiluna tehdystä trikoopaidasta, jossa hihat on omasta vanhasta t-paidasta ja etu- ja takakappale on tuota "betoniautotrikoota". Tämä on muuten ensimmäisiä paitoja, johon kokeilin pääntien kanttaamista tuolla tavalla kääntämällä ja onnistui yllättävän hyvin. Helman resoriin tosin tein ihmeellisiä kikkailuja mutta käyttöön tämäkin on päässyt. Ihan juhlaa, kun äiti saa vielä valita pojan vaatteet!

Kahden sauman puudelimekko

Testasin "kahden sauman mekon" -ohjetta (esim. täällä) Viljamin puodin puudelitrikoolle ja tein Keskimmäiselle mekon. Trikoo on pehmeääkin pehmeämpää ja kun olkapäillä ei ole saumojakaan niin ei voi vaatefoobikkokaan valittaa. Tästä tuntui tulevan heti suosikki, joka päällä mentiin myös unille. Sinapinkeltainen resori on Noshilta. Tuo keskelle eteen osunut purkkapuudeli on muuten sattumaa, joten joskus näköjään menee kuin Strömsössä!

Apilapallo puuvillatakki

Tein Keskimmäiselle puuvillatakin Pehemiän pinkistä Apilapallo-puuvillaneuloksesta. Tästä tuli omasta mielestä tosi kiva ja materiaali on ihanan pehmeää ja melko paksua, joten lopputulos on todellakin melko takkimainen. Varmasti kiva kesällä, kun tarvitsee lämmikettä. Tulihan tästä melko pinkki kaikkinensa mutta jotenkin näin tyttölasten äitinä tästäkin väristä on alkanut tykkäämään. Napit on kangashamstereista ja sopivat Keskimmäiselle kuin nenä päähän, koska niissä lukee Titinalle. Mitä lie titinallen napanappeja ovatkin. Inspiraatiota takkiin tuli Ommellinen ja Miinulleko -blogien naisten yhteistyönä Verson puodille suunnittelemasta hupparimallista: Klik ja Klik. Pohjakaavana takissa on OB 04/2010 Papana-paita, joka onkin ihan loistavanmallinen kaava. Tässä sitä on tosin muokattu radikaalisti. Ostin kankaan taas kerran hamstereista ja sitä oli pituudeltaan sen verran vähän, että etukappaleet oli tehtävä kahdesta osasta. Saumaan saikin sitten kätevästi laitettua pitsin.

Baggypantsit

Baggypantsien kaava on helppo muokkaus leggarikaavasta. Ohjeet löysin Mallikelpoinen-blogista. Näiden on siis tarkoitus roikkua haarasta, joskin Kuopuksella vaipan takia eivät juurikaan roiku, joten korkeutta saisi laittaa vähän lisääkin. Olen tehnyt näitä kolmet, joista kahdet on nyt tässä ja kolmannet ovat samanlaiset kuin ensimmäiset mutta ruskeilla resoreilla. Nämä on mielestäni tosi kivoja housuja pojalle ja näyttää tuo Esikoinenkin omiansa välillä pitävän. Tytöille tuntuu olevan tärkeää, että housujen lahkeet on tiukat, joten nämä on kiva vaihtoehto legginsseille. Kuvioiden kohdistamisessa pitää muuten olla ensi kerralla tarkkana, koska autohousuissa autot ajelevat nyt vähän miten sattuu.

Kumpikin kangas on Metsolan joustofroteeta.

Legginssitehdas

Aloitetaan tämä vanhojen ompelujen listaus lengginsseistä, koska niitä on tullut tehtyä aika monet rikkoutuneiden tilalle. Kiva ja helppo ompelus aloittelijallekin ja tulevat meillä todellakin tarpeeseen, koska tytöt eivät muita housuja juurikaan pidä. Legginssien huono puoli on, että polvet ovat melko nopeasti rikki. Nämä nyt ovat vielä sen verran uusia, että ehjiä ovat toistaiseksi.

Kaava näissä kaikissa on SK 01/2009 lehdestä ja mittasuhteilta mielestäni sellaisenaan hyvä kaava.

Ensin tein muutamat joustofroteelegginsit Metsolan turkoosista froteesta. Keskimmäisen housuihin aplikoin (tai siis yritin, harjoittelin, miten sen nyt haluaakin ilmaista, harjoittelua tuntuu vaativan...) kukan kumpaankin lahkeeseen, koska epäilin, että vaatii pinkkiä, jotta eksyvät jalkaan. No, sopivuudesta ei ole vielä käsitystä, koska tuo 3v on niin epäileväinen varsinkin housuja ja sukkia kohtaan, ettei ole vielä suostunut näitä kokeilemaan. Näyttää hänen mielestään isoilta... Toivon, että olisivatkin reilut, jotta jossakin vaiheessa ehtisivät päällekin. Isosiskon housut ovat onneksi päässeet käyttöönkin jonkun kerran, vaikka useimmiten trikoiset kaapista valitseekin.

Esikoiselle olen tehnyt lisäksi muutamat trikoiset leggarit, jotka ovat olleet ahkeralla käytöllä. Kukkakuosi on elastaanitrikoota kangashamstereista ja skootteritrikoo Noshilta. Skootterikuosi näköjään näyttää valitettavasti vähän kärsivän pesuista ja haalistuu.

Tästä se alkaa

Tässä sitä nyt ollaan uuden blogin äärellä. Ompelun maailma on alkanut todenteolla kiinnostamaan ja tuntuu, että jonkinlainen päiväkirja alkaisi olla paikallaan. Puutyöt ja neulominen ovat olleet sen verran hidastempoisempia hommia, että pysyy vielä kärryillä, missä mennään ja miten mikäkin on tehty mutta nyt ei enää riitä aivokapasiteetti muistamaan kaikkea. Tänne siis listaan ensin jo valmistuneita tuotoksia ja niiden tietoja itsellekin muistiin ja jatketaan sitten reaaliajassa. Uusia kankaita on odottamassa useampi metri ja ideoita on pää täynnä. Pitää olla vaan iloinen, että on useampi käyttäjä, kenelle tehdä! Pääasiassa tänne siis ainakin alkuvaiheessa tulee ompeluksia mutta välillä jotakin muutakin.